Tutustutaan verijälkeen 26.9

[Pia Sandberg]

Nonniin! Seijan kanssa, joka siis tulee vetämään tätä hommaa, ollaan sovittu, että nähdään tässä mun luona klo 10, ja aletaan tekemään jälkiä. Tehdään kaikille ensin jäljet, sitten aletaan yksitellen nuuskuttamaan. Seija ei ota mitään palkkiota itselleen, mutta hankkii veret, ja niiden kustannukset ovat 2€/koira.

[Tiina Hyvärinen]

Onko teitä jo liikaa vai mahtusinko vielä mukaan Madden tai Villin kanssa??

[Pia Sandberg]

Eiköhän yks koira vielä mahdu mukaan!

[Laura Sorri]

Villi, ota Villi!!!

[Tiina Hyvärinen]

No me sitten tullaan. Madde ja Villi lähtee ainakin autoon ja jompi kumpi pääsee osallistumaan.

[Jossu Flinck]

No kertokaas nyt jotain. Oliko mukavaa? Mitä opitte?

[Marja Liikanen]

^Oli mukavaa . Tehtiin kaikille osallistujille verijäljet, joissa oli yksi kulma, ja kaikki oltiin oikein taitavia .

Plus oli aika epäluuloinen veren hajusta ja hiippaili nokka pitkällä alkuun päästyään, lieneekö miettinyt, minkä puun takaa joku hyökkää . Mutta alusta loppuun meni ja kaatoa simuloineet nakit se söi vähän epäluuloisen näköisenä. Sen jälkeen se sitten olisikin jatkanut uudestaan ja jäljestimmekin muutaman aiemman, jo jäljestetyn verijäljen samalla kun vein sitä takaisin autolle. Tupla oli viimeisenä vuorossa ja meni vauhdikkaasti ihan intona koko jäljen alusta loppuun sen kummemmin tuumailematta. Jäljestys tottavie olisi Tuplan hommaa, on se sitten makkara- tai verijälki. Ihan kuin maahan olisi piirretty viiva, jota se seuraa. Vaivattomasti ja vauhdikkaasti, ei voi kuin ihailla. On mulla hienot mopet.

[Pia Sandberg]

Hienostihan meillä meni! Kaikki tappijalat jäljestivät oiken mallikaasti. Omilleni en tehnyt, kun koiria oli muutenkin niin monta, mutta Himppu ja Vihtori kokeilivat keskiviikkona, ja alun hämmästelyn jälkeen nenä meni maahan ja sitten mentiin. Tätä pitää oikeesti tehdä useamminkin!

[Meri Hyttinen]

^ Niin pitää!

Tänäänkin tuli lenkillä todistettua, että kyllä nää paimenet menee jäljellä ihan siinä missä muutkin. Tuli tossa Minnin kanssa metsässä vastaan ketunraato (yäk , hmm ei se siis itte siellä enää kävelly!), joka näytti melkosen tuoreelta tapaukselta, varmaan tänään tai muutamia päiviä korkeintaan ehtinyt raukka makoilla elottomana. No enihau, kettureponen on siis varmaan kuljeskellut siellä metässä pitkin poikin. Kun ohitettiin tämä raato, iski Minni nenän maahan ja kulki jonkun jäljen siitä sitten pitkän matkan. Mun veikkaus on siis, että se kettu oli siinä tepastellessa jättänyt kelpo hajuvanan peräänsä. Minni meni saparo suorassa ja "joojoo, tästä se meni, missä se nyt on, missäää"... Ja oli taas niin päheenä koko neiti.

[Hanna-K Hummer]

Tää on just sitä mitä Unto haluaa tehä Meillä vaan jäi hyvistä suunnitelmista huolimatta tänä kesänä tämä nyt kuitenkin kokeilematta, kun meni tuo kesä ja suunnitelmat ihan jossain muualla kuin mejä-mettässä. Mutta jos sitä ens keväänä/kesänä/syksynä...